Lähteillä

Suomalainen taidehistorioitsija FT Teppo Jokinen on vuosia asunut Berliinissä ja perehtynyt kaupungin historiaan nimen omaan kuvataidekaupunkina. Hän toteaa, että vaikka Berliini sijaitsee maantieteellisesti Saksan keskellä, kuvataidekaupunkina se vakiinnutti asemansa Baijerissa sijaitsevan Münchenin rinnalla vasta 1830-luvulta alkaen. Hovin lisäksi erityisesti keräilijät ja taidekauppa kohottivat Berliinin asemaa. Vuonna 1841 perustetun Der Verein Berliner Künstlerin (Berliinin taiteilijaseura) johtaja historiamaalari, Berliinin kuvataidepaaviksi kutsuttu Anton von Werner vaikutti myyntinäyttelyiden lisääntymiseen ja niitä järjestettiin aina 1890-luvulle saakka.

Vuonna 1892 Max Liebermann ja Walter Leistikow perustivat taiteilijaryhmän, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Berliner Secession. Ryhmää yhdisti ennen kaikkea virallisen akatemiataiteen vastustaminen. Ryhmän toimesta alettiin muodostamaan vapaasti taidenäyttelyitä, joihin saattoi osallistua myös ulkomaisia taiteilijoita. Kuratoidut näyttelyt astuivat kuvaan. Taustalla vaikutti vuoden 1892 taideskandaali, Berliinin taiteilijaseuran johdon toimeenpanema Edward Munchin näyttelyn sulkeminen. Suomalainen Axel Gallén (myöhemmin Akseli Gallen-Kallela) piti vuonna 1895 yhdessä Edvard Munchin kanssa Berliinissä näyttelyn. Myöhemmin, 1920-luvulla Max Liebermann itse nousi taidepaavin vaikutusvaltaiseen asemaan.

Weimarin tasavallan aikana Berliini oli yksi dadan keskuksista.

http://www.lahteilla.fi/fi/page/matkoja-ulkomaille-berliini-1800-luvulla