Lähteillä

ARS-näyttelyt

Ars-näyttelyiden historiaa

Ensimmäinen Ars-näyttely avattiin Ateneumin taidemuseossa lokakuussa 1961 lähtökohtana kansainvälisen nykytaiteen esitteleminen suomalaiselle yleisölle. Sitä seurasivat näyttelyt vaihtelevin välein vuosina 1969, 1974, 1983, 1995, 2001, 2006 ja 2011. Ars-näyttelyiden esikuvina toimivat eurooppalaiset suurnäyttelyt Venetsian Biennaali ja Kasselin Documenta. Etenkin alussa näyttelyt olivat tavallaan osa Suomen virallista ja julkista kulttuuripolitiikkaa, ja niiden suojelijoina toimivat presidentit ja ministerit.

Ars-näyttelyissä ei ole ollut kyse pelkästään taiteesta, vaan kuten näyttelyissä aina, ainutkertaisista tapahtumista tiettyinä aikoina, tietyissä paikoissa, tietyissä kokoonpanoissa. Niissä on ollut kyse instituutioista, taloudesta, professioista, vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta. Ars-näyttelyt ovat erottamaton osa suomalaista nykytaiteen historiaa, ja sellaisena niiden merkitys on ollut suuri juuri suomalaisille. Laajan yleisön saavuttaneet näyttelyt ovat osaltaan toimineet myös uuden taideyleisön kasvattajina ja tienavaajina uudelle suomalaiselle ja kansainväliselle taiteelle.

Lisää Ars-näyttelyiden historiasta julkaisussa ARS 50 vuotta, muistoja, historiaa, näkökulmia 1961-2011. Ars-näyttelyjen vastaanotosta kerrotaan Heikki Kastemaan kirjassa Nykyaikojen kampanjat - Ars-näyttelyt ja niiden vastaanotto 1961-2006.

Maritta Mellais 2012 (päivitetty 1/2014)

Ars 61

ARS 61 järjestettiin tilanteessa, joka oli täynnä odotusta suomalaisen taiteen nykyaikaistumisesta. Suomen taide haluttiin saattaa kansainväliselle tasolle ja toisen maailmansodan aikainen ja jälkeinen kulttuurin eristyneisyys haluttiin jättää taakse. Yhteistyössä Ranskan, Espanjan ja Italian suurlähetystöjen kanssa suunniteltu näyttely koostui näiden maiden ja suomalaisten taiteilijoiden teoksista, joista suuri osa edusti Suomessa informalismina tunnettua taidesuuntausta.

Ars 61 13.10.–12.11.1961, Ateneum, Helsinki. Osa teoksista esillä Turun, Tampereen, Hämeenlinnan ja Jyväskylän taidemuseoissa.

Ars 69

ARS 69:ssä esiteltiin uusia taidesuuntauksia: minimalistinen taide, uusrealismi ja kineettinen taide. Eurooppalaisten lisäksi mukana oli taiteilijoita Yhdysvalloista, Japanista ja Latinalaisesta Amerikasta.

Ars 69 8.3.–13.4.1969 Ateneum, Helsinki ja 20.4.–11.5.1969 Tampereen taidemuseo sekä Tampereen nykytaiteen museo.

Ars 74

ARS 74 keskittyi realismiin. Alkuperäinen ajatus idän ja lännen kohtaamisesta jäi toteutumatta Neuvostoliiton jäädessä näyttelystä pois. Sen sijaan näyttely pureutui teemaan esitellen ajankohtaisia, eri tavoin realismia ilmentäneitä teoksia. Näyttelyn komissaarin Salme Sarajas-Korteen sanoin: ”Koossapitävä teema on todellisuuteen pohjautuva kuva ja sen antamat mahdollisuudet nykyhetken taiteilijalle.”

Ars 74 15.2. – 31.3.1974 Ateneum, Helsinki ja 15.4.–15.5.1974 Tampereen taidemuseo ja Tampereen nykytaiteen museo.

Ars 83

ARS 83 tarjosi laajalle suomalaisyleisölle tilaisuuden tutustua videotaiteeseen ja performanssiin. Näyttely muodostui yleisömenestykseksi. Moni nuori taiteilija koki näyttelyn vapauttavana ja uusia ideoita antavana. Tässä näyttelyssä museon ulkopuolinen rahoitus oli ensimmäistä kertaa avoimesti esillä.

Ars 83 13.10.1983 – 15.1.1984 Ateneum, Helsinki.

Ars 95

ARS 95 Edellisestä näyttelystä oli kulunut 12 vuotta, maailma oli muuttunut ja nykytaiteen kenttä laajentunut, eikä nykytaiteen yleisesittely enää tuntunut mielekkäältä lähtökohdalta. Ars 95 antoi myös vuonna 1991 perustetulle Nykytaiteen museolle tilaisuuden esitellä tulevaisuuden linjauksiaan. Näyttelyn laajana teemana oli yksityisen ja julkisen välinen erottelu modernisuuden rakenteena.

Ars 95 11.2.–22.5.1995 Nykytaiteen museo (Ateneum-rakennus), Helsinki.

Ars 01

ARS 01 -näyttelyn teemana oli teoreetikko Homi K. Babhan artikuloiman käsitteen mukaisesti kolmas tila. Taiteilijat kulkivat residenssistä toiseen ja siirtyivät kehittyvistä maanosista ja maista länsimaiden tarjoamien mahdollisuuksien perässä Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Näyttelyn teokset heijastivat nykytaiteen sisällöllistä muutosta kulttuurien kohdatessa.

Ars 01 30.9.2001–20.1.2001 Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki.

Ars 06

ARS 06 teema oli Toden tuntu. Näyttelyn taiteilijat pohtivat ja kuvasivat teoksissaan sitä epävakaata, haurasta, muuttunutta maailmaa, joka syntyi 11.9.2001 New Yorkin terrori-iskussa. Aasialaisen taiteen kasvanut osuus näkyi jo Venetsian biennaalissa vuosina 1999 ja 2001, ja pian sen jälkeen se kiinnosti kaikkia suuria taidekeskuksia. Merkittäviksi taiteen kohtauspaikoiksi olivat 1990-luvulla syntyneet useat aasialaiset biennaalit muun muassa Shanghaissa, Etelä-Korean Busanissa ja Gwangjussa sekä Singaporessa.

Ars 06 21.1.–27.8.2006 Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki.

Ars 11

ARS 11 käsitteli Afrikkaa nykytaiteessa. Afrikassa asuvien taiteilijoiden, muualla asuvien afrikkalaisten taiteilijoiden sekä länsimaalaisten taiteilijoiden teosten kautta. Näyttely pyrki monipuolistamaan kuvaa siitä, mitä kaikkea Afrikka, nykytaide ja afrikkalainen nykytaide voivat olla.

Ars 11 15.4.–27.11.2011 Nykytaiteen museo Kiasma, Kiasma. Satelliittinäyttelyt: Helsinki, Hämeenlinna, Kajaani, Kokkola, Kouvola, Kuopio, Maarianhamina, Oulu, Tukholma, Turku.