Lähteillä

Kirjeessään taiteilija Berndt Lindholm kirjoittaa Pariisista Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtaja Fredrik Cygnaeukselle, ”herra valtioneuvokselle”, kuten Lindholm tätä tituleeraa. Lindholm kertoo juuri lähettäneensä senaatille stipendihakemuksen ja pyytää nyt Cygnaeukselta todistusta tai suositusta, jonka toivoo edesauttavan stipendin saamista. Rahaa tarvittaisiin, sillä Lindholm kirjoittaa aikovansa jäädä Pariisiin vielä muutamaksi vuodeksi.

Vuotta aikaisemmin, syksyllä 1867 taiteilija lähti katsomaan Pariisin maailmannäyttelyä ja viipyi matkallaan kuukauden. Lindholm käväisi välissä Düsseldorfissa, mutta palasi Pariisiin jo seuraavana vuonna. Kuten taiteilija kirjeessään Cygnaeukselle kertoo suunnittelevansa, Lindholm viipyi kaupungissa kaksi vuotta. Lindholm palasi Pariisiin vielä myöhemminkin, vuonna 1873, ja asui siellä jälleen muutaman vuoden.

Lindholm kertoilee taiteellisista pyrkimyksistään ja kokeiluistaan sekä tuskailee, että maalaukset eivät ole menneet kovin hyvin kaupaksi. Taiteilija myös muistelee, että Cygnaeus on kehottanut häntä tekemään maalauksia historiallisista aiheista.

Historiamaalaukset olivat suosittu aihepiiri 1800-luvulla. Suomessa kansallistunne oli nousussa, ja taiteilijoita kehotettiin valitsemaan Suomen historiaan liittyviä aiheita. Historiamaalausten toivottiin luovan kansallista kuvastoa kunniakkaasta menneisyydestä, joka ei kalpenisi muiden Euroopan maiden rinnalla. Lindholm kuitenkin vastaa: ”[det] är för mig alldeles omöjligt, emedan jag aldrig studerat mig in på det gebietet” – hänen mielestään historiamaalausten tekeminen oli hänelle aivan mahdotonta, sillä hän ei ole opiskelut alaa. Hän kuitenkin lupaa käyttää teoksissaan enemmän henkilöhahmoja pelkkien maisemien sijaan, jolloin – Lindholm toivoo – maalauksiin tulisi ehkä historiallisuuden vivahde, ”en historiske anstryckning”.