Viittaukset
Asiasanat
Vuonna 1846 Suomen Taideyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi haluttiin henkilö, joka oli vaikutusvaltainen sekä riittävän laajalti verkostoitunut. Finanssipäällikkö, vapaaherra Lars Gabriel von Haartmanin kieltäydyttyä tehtävästä toimeen valittiin prokuraattori, vapaaherra Carl Johan Walleen (1781–1867). Walleen täytti hyvin ehdot, sillä hän polveutui merkittävästä säätyläissuvusta ja oli jo ehtinyt ansioitua virkamiesuralla.
Walleen oli kiinnostunut taiteista ja omisti oman taidekokoelman – seikka, joka lehdistön taholla huomioitiin myönteisesti. Tunnettu taiteen keräilijä Anatole Demidoff (1812–1870) oli Walleenin tytärpuolen Aurora Demidoffin (o.s. Stjernvall, myöhemmin Karamzin) lanko Walleenilla oli myös mittava kotikirjasto.
Walleenin näkemys Taideyhdistyksestä oli ihanteellinen, eikä hän hyväksynyt sen kokoelmien perustamista. Tätä on pidetty yhtenä syynä Walleenin eroon Taideyhdistyksen puheenjohtajan tehtävästä jo vuonna 1849.
Henkilönä Walleen oli sulavakäytöksinen hovimies ja keskeinen hahmo Helsingin seurapiireissä. Hänelle myönnettiin salaneuvoksen arvo vuonna 1832 ja 1840 hänet vihittiin lakitieteen kunniatohtoriksi. Erotessaan prokuraattorin virasta vuonna 1854 Walleen korotettiin vapaaherralliseen säätyyn. Hänet palkittiin myös kunniamerkein, hänellä oli hyvät suhteet keisariperheeseen. Keisarin pojanpojasta Aleksanterista, myöhemmin Aleksanteri III, tuli Taideyhdistyksen suojelija.
Walleen rakennutti Helsinkiin, Töölönlahden rantaan, Hakasalmen huvilan - Villa Hagasundin eli "Villa Walleenin", joka valmistui vuonna 1844. Rakennuksessa toimii nykyisin Helsingin kaupunginmuseo.
Lähteet ja kirjallisuus
Pettersson, Susanna, 2008. Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin. Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit. Historiallisia Tutkimuksia 240 / Dimensio 6. Valtion taidemuseon tieteellinen sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Valtion taidemuseo.
Tyynilä, Markku, 2007. "Carl Johan Wallen". Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997-, http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3330/ (viitattu 10.10.2012)