Lähteillä

Kokoelman synty

Suomen Taideyhdistyksen taidekokoelma alkoi yhdistyksen toiminnan alkuvaiheissa 1846–1867 muodostua ostojen ja lahjoitusten kautta, vaikka kokoelmaa ei vielä virallisesti ollut eikä sitä ollut merkitty yhdistyksen sääntöihin.

Yhdistyksen ensimmäisen johtokunnan keskuudessa oltiin erimielisiä virallisen kokoelman perustamisesta. Mm. puheenjohtaja Carl Johan Walleen vastusti ajatusta. Keskustelu kokoelman perustamisesta kävi vilkkaana myös lehtikirjoittelussa vuodesta 1846 lähtien.

Taidetta koko kansalle vai taideyhdistyksen jäsenille?

Julkisessa keskustelussa oltiin huolestuneita kokoelman perustamisen vaikutuksesta yhdistyksen jäsenille järjestettyihin teosarpajaisiin ja näin ollen jäsenten etuihin. Vastapuoli taas syytti jäseniä itsekkyydestä ja vaati koko kansalle avointa, sivistävää taidekokoelmaa. Yhdistyksen hankkimista teoksista osa arvottiin siis teosarpajaisissa ja osa vietiin malleiksi piirustuskouluun.

Ensimmäinen säilynyt Suomen Taideyhdistyksen kokoelman teosluettelo on vuodelta 1854. Teoksia oli luetteloituna 60, mutta seitsemän niistä oli merkitty aikaisemmin arvotuiksi.

Suomalaista taidetta

Vuonna 1858 aloitettiin järjestelmällinen suomalaisen taiteen hankkiminen, kun yhdistyksen johtokunta oli katsonut kotimaisen taiteen laadun kasvaneen tarvittaviin mittoihin. Maisemat, kansankuvaus ja merkkihenkilöiden muotokuvat katsottiin erityisen hyviksi teosten aiheiksi. Tavoitteena oli luoda omaleimainen ”Suomen taide”, kansallista kuvastoa, joka ei kalpenisi muiden Euroopan maiden taidehistorioiden rinnalla.

Suomen Taideyhdistyksen kokoelma virallistettiin 1868.  Lisäksi kokoelma sai ensimmäisen intendenttinsä, kun 1869 tehtävään nimitettiin yhdistyksen perustajajäseniin kuuluva Berndt Otto Schauman. 1860-luvulla yhdistys alkoi saada myös valtion tukea, mikä mahdollisti vakaamman toiminnan etenkin piirustuskoululle. Jäsenmaksuilla ostettiin edelleen taidetta.

Museoksi!

Yhdistyksen kokoelmatoiminta kehittyi ja ammattimaistui. Schauman luetteloi kokoelman, jolloin saatiin kokonaiskuva sen sisällöistä ja mahdollisesti tarvittavista täydennyksistä. Vuoden 1870 luetteloinnin mukaan kokoelmassa oli 185 öljymaalausta ja 20 veistosta.

Suomen Taideyhdistys aloitti jo 1847 näyttelytoiminnan Helsingissä, mutta kokoelman teoksia asetettiin suuren yleisön nähtäville hieman myöhemmin, vuonna 1859. Virallisesti yleisölle avoin kokoelma perustettiin vasta 14.10.1863, jolloin Suomen Taideyhdistyksen galleria (sittemmin Ateneumin taidemuseo ja Suomen Kansallisgalleria) perustettiin.

Vuonna 1887 valmistunut Ateneum-rakennus tuli Suomen Taideyhdistyksen kokoelmien esittelypaikaksi, mutta kävi pian ahtaaksi, sillä rakennuksessa oli muitakin toimijoita, kuten yhdistyksen oma piirustuskoulu ja Taideteollisuus-Keskuskoulu. Yhdistyksen puheenjohtajana toimineen Carl Gustaf Estlanderin ehdotuksen mukaan kokoelmasta arvottiin pois vähempiarvoisimmiksi katsotut teokset. Uusi intendentti Thorsten Waenerberg (1846–1917) vastasi kokoelman ripustamisesta Ateneumiin ja siten myös kokoelman teosten arvotuksesta. Museorakennus loi vihdoin taidemuseokokoelman statuksen yhdistyksen kokoelmalle.

Suomen Taideyhdistys – Suomen Taideakatemian säätiö – Valtion taidemuseo - Suomen Kansallisgalleria

Suomen Taideyhdistys hoiti museotoimintaa ja kuvataideopetusta lähes sata vuotta, kunnes sen museo- ja koulutoiminnot organisoitiin uudelleen perustamalla Suomen Taideakatemian säätiö 1939. Vuonna 1990 museo valtiollistettiin, ja Valtion taidemuseo syntyi. Tuolloin kokoelmiin oli ehtinyt kertyä jo noin 20 000 teosta. Vuonna 2014 Valtion taidemuseo muuttui yksityisoikeudelliseksi säätiöksi, Suomen Kansallisgalleriaksi. Kokoelmien omistus jäi Suomen valtiolle.