Viittaukset
Asiasanat
Adolf von Becker aloitti opintonsa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston (nykyisen Helsingin yliopiston) piirustussalilla. Tässä vaiheessa porvarillinen, vakaa toimeentulo voitti kuitenkin taiteilijan epävarman elämän ja von Becker siirtyi lukemaan lakia. Suoritettuaan oikeustieteen tutkinnon vuonna 1853 hänestä tuli Turun hovioikeuden auskultantti. Toiminta lakimiehenä jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, ja vuonna 1856 von Becker aloitti Robert Wilhelm Ekmanin (1808–1873) rohkaisemana taideopinnot Kööpenhaminan Taideakatemiassa.
Matkoja Euroopassa
Kööpenhaminan jälkeen von Becker suuntasi Pariisiin vuonna 1858. Hän viipyi Pariisissa vain kuukauden, matkustaakseen sittenkin Saksaan, opiskelemaan Düsseldorfin taideakatemiaan. Paluu Pariisiin tapahtui kuitenkin jo seuraavana vuonna. Pariisissa von Becker opiskeli aluksi taiteilija Thomas Couturen ohjauksessa.
Nuori von Becker syvensi vielä tietojaan matkoilla Madridiin, Roomaan ja Firenzeen.
Adolf von Becker opettajana
Magnus von Wrightin kuoltua vuonna 1868 Adolf von Becker sai tämän paikan piirustuksenopettajana Helsingin yliopiston piirustussalilla. Tässä virassa von Becker pääsi soveltamaan perinpohjaisen taideopiskelunsa tuloksia. Hän piti myös yksityiskoulua, jonka perusti Helsinkiin vuonna 1872. Omassa opetuksessaan von Becker noudatti ranskalaista piirtämisen ja maalaamisen mallia. "Beckerin akatemialla" oli suuri merkitys 1870–1880-luvuilla aloittaneille suomalaisille taideopiskelijoille, sillä juuri Adolf von Becker tutustutti omat oopilaansa ranskalaiseen realismiin.
Koulutus Suomessa tarjosi tuohon aikaan riittävät pohjataidot, joita tarvittiin siirryttäessä Pariisin akatemioihin. Pariisiin lähteneitä Beckerin oppilaita olivat muun muassa Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Elin Danielson, Helena Westermarck ja Akseli Gallen-Kallela.
Läpimurto Suomessa ja menestystä
Kotimaassa taiteellinen läpimurto syntyi teoksella Lieden ääressä, pohjalainen kosintakohtaus (1871). Myöhemmin von Becker saavutti menestystä mm. voittamalla valtion henkilömaalauskilpailun (1876 ja 1882), ansaitsemalla professorin arvon (1879) ja saamalla kultamiltalin Helsingin yleisessä taidenäyttelyssä (1885).
Vuonna 1892 von Becker jäi eläkkeelle ja muutti jälleen Pariisiin. Hän kuoli 1909 Sveitsin Veveyssä asuttuaan ensin muutaman vuoden Nizzassa.
Lähteet ja kirjallisuus
Adolf von Becker - Pariisin tien viitoittaja 2002. Toim. Tiina Penttilä. Pohjanmaan museon julkaisuja 28 / Turun taidemuseon julkaisuja 1/2003. Helsinki: Museovirasto / Vaasa: Pohjanmaan museo / Turku: Turun taidemuseo.
Reitala, Aimo, 2002. "Adolf von Becker". Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997-, http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3301/ (viitattu 10.12.2012).