Lähteillä

Daniel Nyblin levitti valokuvillaan kuvataiteilijoiden kansallisen Suomi-käsityksen laajoille kansalaispiireille. Tuotteille oli menekkiä, johon vaikutti valokuvan visuaalisena välineenä hankkima suosio, mutta myös alkavan sortokauden herättämä kansallinen poliittinen valveutuminen. Taideteosvalokuva, taiteeseen verhottu kansallismielipide tarjosi välineen julkisesti tukahdutetun suomalaiskansallisen aatteen ja venäläistämisvastaisen mielipiteen lujittamiseen ilman laillisuusriskiä, joka vähitellen oli pakosta otettava huomioon kaikessa julkisessa toiminnassa, myös painotuotteiden levityksessä.

Julkaisutoimintaa valvoi Venäjän valtiollisen edun huomioonottava Painoasiain-ylihallitus, joka puuttui viime vuosisadan loppua kohti yhä useammin kaikkeen vähänkin poliittiseksi katsomaansa mielipiteenilmaisuun. Ylipyyhintä, julkaisun kieltäminen ja takavarikointi muiden rangaistusseuraamusten ohessa uhkasi ”yhteiskunnalle haitalliseksi” tai ”loukkaavaksi” katsottuja julkaisuja, kirjoituksia sekä myös kuvia.⁵⁰ Ei ollut itsestään selvää, onnistuiko edes taideteos välttämään julkisuudelta kieltämisen, kuten mm. Edvard Iston Hyökkäys-maalauksen (1898) ja Walter Runebergin senaattori Leo Mechelinin rintakuvaveistoksen kohtalot osoittavat.⁵¹ Mechelinin patsas voitiin paljastaa julkisella paikalla vasta vuosia myöhemmin, Edvard Iston maalausta ei voitu esitellä julkisesti ja myös siitä valmistettujen kuvien levitys kiellettiin helmikuussa 1900.⁵² Kansallisen itsetunnon tukahduttamisyritys oli myös Edelfeltin kuvittaman Topeliuksen Maamme-kirjan jo valmiin painoksen levityksen esto 1903.⁵³ Sensuuritoimet ulottuivat siten myös kuvamuotoisiin aineistoihin, joiden osuus kansallistunnon osoittamisessa ja mielipiteenilmaisussa nousi sortovuosien aikana yhä tärkeämmäksi. Valokuvien kätketty merkitys ja poliittinen voima olivat osoitus kulttuuriarvoihin verhotusta vastarinnasta, joka näin rinnastettiin painettuun sanaan, jopa sitä edemmäs. Nyblinin teosvalinta näyttää silti vältelleen kaikkea kärjistystä tähän suuntaan. Hän valitsi mm. päivälehtien sensuuriuhan, jopa lakkauttamisen puristuksessa suosiman passiivisen vastarinnan linjan, mutta markkinoi kuitenkin näyttävästi kilpailijansa K. E. Ståhlbergin rinnalla valokuvaa keisari Aleksanteri II:n monumentista mielenosoituskukkameren peittämänä maaliskuussa 1899.⁵⁴

”Kukkaiskunnianosoituksen” hautajaisseppeleet ja kukkavihot olivat seuraus Suomen laillisten oikeuksien uhaksi koetusta Helmikuun manifestista ja liittyivät maanlaajuiseen ns. Suureen adressiin, johon vajaassa10 päivässä oli kertynyt yli puoli miljoonaa keisarillisen manifestin vastalauseallekirjoitusta.

Kansallistunteen tukena toimivat varmasti eräät muutkin Nyblinin aiheet, kuten Gallénin Kalevalateokset Velisurmaaja, Aino, Lemminkäisen äiti ja Joukahaisen kosto sekä Edelfeltin ja Järnefeltin kansallismaisemat Kaukolan harju ja Syysmaisema Kolilta. Erityinen potentiaali arvolataus sisältyi Edelfeltin ja Schjerfbeckin kansallishistoriallisiin sodankuvausaiheisiin Poltettu kylä, kohtaus Nuijasodasta, Haavoittunut sotilas vuodelta 1808, Wilhelm von Schwerinin kuolema ja Sotavanhus. Viimemainittu aihe liittyi J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin, joiden säkeissä huipentui koko sortokauden vastarinnan kulttuurinen idea.

Olot Suomessa ahdistivat, kunnes tilanne kärjistyi maassa harvinaiseen valtiolliseen poliittiseen murhaan. Eugen Schauman ampui Bobrikovin, Suomen kenraalikuvernöörin, venäläistämishankkeiden toimeenpanijan ja keisarin luottamushenkilön. Schauman kohosi teollaan kansalliseksi sankariksi. Nyblinin negatiiveihin kuuluu poliittisesti merkittävä, 1903 eli vuotta ennen kuuluisaa murhaa veistetty aktivisti Eugen Schaumanin rintakuva, jonka tekijä oli Felix Nylund. Muotokuvan valokuvaa markkinoitiin vielä 1905, sensuurin otteen jo herpaannuttua nimellä Muotokuva verhotun anonyymisti, oikea nimi vain epiteettinä ja suluissa mainiten.⁵⁵ Hyvin huomionarvoista on joka tapauksessa, että kuva on ylipäänsä läpäissyt totaalisesti kaikkeen Schaumanin persoonaan liittyvän julkisuudelta pimentämisen.

Kokonaisuutena Finsk Konst – Suomen Taide nousee yhteiskunnallisen merkityksensä perusteella maamme historiallisten valokuvasarjojen ensiluokkaan. Aikansa tuotteena sarja oli huomattava kulttuurin tietolähde ja taiteen väline, jonka tarkoituksena oli esitellä laajoille yleisöpiireille omien suomalaisten kuvataiteilijoiden oma taide, Suomen taide.