Dokumentit
Asiasanat
Nimi Daniel Nyblin liittyy keskeisesti ja näkyvästi Suomen valokuvahistoriaan. Nimi tunnetaan yhä edelleen ennen muuta siihen yhdistettyjen henkilövalokuvien ansiosta. Näitä ajan tavan mukaisesti pieniä kartonkipohjusteisia ns. visiitti- eli käyntikorttikuvia ja hiukan suurempia kabinettikuvia on säilynyt kymmeniätuhansia kappaleita. Museovirastoon lahjoitettu, useaan otteeseen täydennetty Nyblin-kokoelma käsittää valtaosin juuri näiden henkilökuvien negatiiveja. Kokoelma sisältää näitä aineistoja muiltakin saman suvun ammattikuvaajilta, mutta perustan muodostaa suurelta osalta Daniel Nyblinin ateljeesta peräisin oleva noin 140 000 lasinegatiivin kokonaisuus vuosilta 1877–1919.1
Nyblin toimi Helsingissä ja kuvien yksityisluonteen ja henkilömotiivin mukaisesti luultavasti suurin osa jälkeenjääneistä vedoksista on edelleen yksityisomistuksessa erityisesti pääkaupunkiseudulla. Nyblin oli aikanaan eräänlainen Helsingin asukkaiden, varsinkin keskiluokkien ja ylempien yhteiskuntaryhmien hovivalokuvaaja, jonka liike ja toiminimi olivat kaupungissa käsite. Nyblin oli myös kaupunkimaisemien ja matkailunähtävyyksien kuvaaja ja markkinoija. Aihepiirin julkaistujen kuvien määrä oli jo 1890-luvulla useita satoja.2
Julkisesti vähän tunnettu, tähän saakka vain yksittäisten valokuvavedosten edustama alue Nyblinin valokuvaushistoriassa on kuvataiteen taltiointi. Vedoksia on säilynyt julkisissa kokoelmissakin niin vähän, että alan tarkempi tutkiminen niiden avulla tuskin olisi mahdollista.3 Originaaliaineistoa on silti kaikeksi onneksi tallella. Valtion taidemuseolle nykyisin kuuluva WSOY:n kokoelman Nyblin-negatiiviaineisto ja siihen liittyvät dokumentit osoittavat, että kysymyksessä on Daniel Nyblinin toiminnan huomattavan tärkeä, henkilö- ja maisemakuvaukseen rinnastettava keskeinen osa-alue.4
Daniel Nyblin oli valokuvausalan ekspertti ja sen ohessa liikemies, joka harjoitti laajaa kuvausvälineiden ja tarvikkeiden maahantuonti- ja myyntitoimintaa. Ateljeeyrityksessään hänellä oli apunaan useita lähisukulaisiaan 5, ja toiminta ulottui jo 1800-luvulla moniin muihinkin Suomen kaupunkeihin. Nyblinin suvun voidaan katsoa käytännössä hallinneen maan valokuvamarkkinoita viime vuosisadalla.6
1 Kokoelma Nyblin, Museovirasto, Helsinki.
2 Esimerkiksi 1894 julkaistu Imatra talvella -vedos on numero 469.
3 Suomen valokuvaajat 1842–1920. Suomen valokuvataiteen museon julkaisuja 1, toimittajat Hannu Sinisalo ja Ritva Tähtinen. Jyväskylä 1996, kokoelmatiedot julkaisussa.
4 Nyblinin liiketoiminnassa taideteoskuvien markkinointi on ollut siinä määrin tärkeä, että siitä ilmoitetaan näkyvästi esim. hänen laskutuslomakkeissaan. Ks. Suomen Taideyhdistys, johtokunnan pöytäkirja 14.12.1893, VIII §, liite 5. Valtion taidemuseo, hallintoarkisto.
5 1879–1881 ateljeessa työskenteli Danielin toinen nuorempi veli Johan Fredrik Holger Vibe, 1881–1884 serkku Georg Andreas ja 1897 nuorin veli Thorvald. Ks. Hirn, Sven, Kamerankäyttäjiä viime vuosisadalta. Valokuvauksen vuosikirja 72, toimittanut Kyösti Salojärvi. Helsinki 1972, s.10; Hirn, Sven, Ateljeesta luontoon. Valokuvaus ja valokuvaajat Suomessa 1871–1900. Helsinki 1977 [Hirn 1977a], s. 111.
6 Hirn, Sven, Daniel Nyblin 1856–1923. Valokuva, n:o 5, 1977[Hirn 1977b], s. 10.
Veikko Pakkanen 2012