Daniel Nyblinin merkitys 1800-luvun kotimaisen kuvataiteen markkinoijana perustuu paljolti hänen käyttämäänsä mediaan – valokuvaan ja sen levitykseen, mutta myös hänen kohteidensa valikoimaan. Tämä toi esiin tunnettujen nimien ohessa tasapuolisesti muutakin ajankohtaista tarjontaa, kuten vähemmän nimekkäiden ja nuorten taiteilijoiden teoksia. Ratkaisevaa Nyblinin kuvataideinformaatiossa oli sen välitön saatavuus lähes kaikkialla maassa. Nyblin taltioi myös teoksia, jotka ajan kritiikki jätti huomiotta tai halusi unohtaa. Nyblinin taideteoskuvamarkkinoinnilla lienee lisäksi ollut arvaamattoman painava merkitys isänmaallisuusaatteen levittämisessä 1880-luvulta alkaen.
Nyblinin kuvien avulla taiteesta ja taidenäyttelyjen sisällöstä muodostuu jopa erinäköinen kokonaisuus kuin sittemmin museoihin päätyneen, arvoltaan valikoituneen laatutaiteen pohjalta. On huomattava, että viime vuosisadalla Suomessa oli tarkasti ottaen vain kaksi julkista taidemuseota, Kansallisgallerian edeltäjän Suomen Taideyhdistyksen taidekokoelmat sekä samoin valtion pitkään ylläpitämä Cygnaeuksen galleria. Molemmat kokoelmat sijaitsivat sitä paitsi Helsingissä, jonne myös keskittyi enin osa viime vuosisadan kuvataiteen näyttelytarjonnasta. Jo 1800-luvun kulkuyhteyksienkin vuoksi Nyblinin valokuvat voidaan katsoa koko maan kannalta pääkaupungin museoita ja näyttelyitä paljon merkittävämmäksi uuden taiteen esittelykeinoksi.
Veikko Pakkanen 2012 (päivitetty 1/2014)