Lähteillä

Daniel Nyblin ei myöskään epäröinyt taltioida vuosisadan lopun kuvataiteen uutta ilmiötä, suorasukaista väkivallan, päihdeongelmien ja alistamisen, yleisesti katsoen yhteiskunnan vähemmän kauniin varjopuolen esitystä. Tälle paljastavalle avoimuudelle saa hakea arkisessa realismissaan vertaista, jollaista löytyy vasta vuosikymmeniä myöhemmästä modernismin ja nykytaiteen ajasta. Rumuus kauneuden vastakkaisena tosiasiana oli kyllä sisältynyt naturalistien ohjelmaan jo hieman aiemmin⁵⁶, mutta estoitta, laajaulotteisena ja ilman mitään hienostelua tämä usein elämässä hallitseva esteettinen fakta esitettiin vasta nyt. Rumuus sisälsi myös yhteiskunnan vaietun käänteispuolen. Nyblin esitteli näin suomalaiselle yhteiskunnalle Alexander Barkoffin rajun perheväkivallan ja ihmissuhdeongelmien kuvauksen Mustasukkaisuuden uhri⁵⁷ja Sigurd Aspin alkoholin väärinkäytön ja syrjäytymisen apoteoosin Tuhlaajapoika. Ajan kritiikki sivuutti nämä teokset, joiden esittämät rumat tosiasiat avaavat 1800-luvun lopun ajankohtaiseen kuvataiteeseen vähän käsitellyn uuden ulottuvuuden.

Sen aihepiiriin voidaan lukea myös Eero Järnefeltin 1893 valmistunut suuri maalaus Kaski, jonka Nyblin kuvasi saman vuoden Suomen Taiteilijain näyttelystä.⁵⁸ Teos ei pelkästään kuvaa ahdistunutta alistetun tunteen tilaa yhdistettynä epäesteettiseen elämän surkeuteen, vaan leimaa laajemmin koko yhteiskunnallisen arkitoden, maassa vuosisatoja vallinneen kaskitalouden kielteiseksi, jopa kauhisteltavaksi epäkohdaksi. ”Valituksensa, sanoin valituksensa, sillä tässä on syvää, katkerata syytä valitukseen ---. Tässä ovat työssä --- raatajat. Se on: he polttavat kaskensa vieraalla maalla, jonka sadosta maksavat vähintäin kolmanneksen verona maanomistajalle. Pakko käskee heitä ponnistamaan ---. Ja juuri tämän alaikäisen [tytön] olennosta --- puhuukin selvimmin hänen yhteiskuntaluokkansa valitus ---. Ja tämmöinen rakkaudettomuuden tuntohan on juuri enin kaikkea inhimillistä vastaan. Se syn-nyttää --- tuon vääryyttä kärsivän vierastavan, aran luottamattoman kasvojen ilmeen. Kuinka elävänä näen sen nyt kuvattuna tässä taulussa!” Näin huudahti Arvid Järnefelt Suomettareen laatimassaan arvostelussa 1893.⁵⁹Kaski eli Raatajat rahanalaiset edustaa sisällöltään moneltakin kannalta yhteiskunnan epäkohtia yksilöidensä kautta esiin tuovaa taidetta.