Lähteillä

Opinahjona Pietarin Taideakatemia

Suomalaisten ja venäläisten taiteilijoiden suhteita on taidehistoriassa tutkittu melko vähän, ja yhteydenpidon merkitystä on usein aliarvioitu. Etenkin Pietarin Taideakatemia on silti ollut merkittävä opinahjo monelle suomalaistaiteilijalle.

1800-luvulla

Taiteilija Berndt Abraham Godenhjelm asui Pietarissa vuosina 1827–1848. Kuvataiteen keskusarkistossa on monia Godenhjelmiin liittyviä asiakirjoja, muun muassa kirjeitä, mutta hänen osallistumisestaan opintoihin Pietarin Taideakatemiassa ei ole löytynyt virallisia asiakirjoja. Tiettävästi Godenhjelm opiskeli Pietarin Taideakatemiassa ensin grafiikkaa kuparipiirtäjä Nikolai Utkinin (1780–1868) johdolla ja siirtyi sitten öljymaalauksen pariin. Godenhjelm nimitettiin sittemmin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun ensimmäiseksi opettajaksi, joten Pietarissa hankitut opit siirtyivät eteenpäin.

Akateemikon arvon Pietarin Taideakatemiasta saivat Saksassakin opiskellut Werner Holmberg, Berndt Lindholm, Hjalmar Munsterhjelm ja Adolf von Becker. Kuvataiteen keskusarkiston taidehistoriallisissa asiakirja-arkistoissa on von Beckerin Venäjällä olon aikaiset käyntikortti ja kirjastokortti.

1800-luvulla Pietarissa opiskelivat tai osallistuivat näyttelyihin muun muassa kuvanveistäjä Robert Stigell sekä taidemaalarit Victoria Åberg, Ferdinand von Wright ja Juho Rissanen.

Verkostoja

Suomalaisten, kuten muidenkin eurooppalaisten taiteilijoiden lisääntynyt matkustelu lisäsi taidemaailman kansainvälistymistä. Esimerkiksi Pietarissa opiskelleen Eero Järnefeltin opettajana toiminut venäläinen Mihail Clodt (1832–1902) oli itse kouluttautunut Düsseldorfissa.

Venäjä-suhteita oli myös Albert Edelfeltillä, Pietarin Taideakatemian vapaalla kunniajäsenellä. Hän oli yksi Venäjän keisarinhovin luottotaiteilijoista, joka sai tehtäväkseen maalata myös keisari Nikolai II:n muotokuvan.

Vuonna 1898 Pietarissa järjestettiin suurta huomiota herättänyt venäläisten ja suomalaisten taiteilijoiden ensimmäinen Mir Iskusstva -kulttuuriliikkeen (Taiteen maailman) näyttely, jossa oli esillä muun muassa Edelfeltin, Järnefeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Ville Vallgrenin teoksia.

Kohti nykyaikaa

Pietarin merkitys taideopintokaupunkina jäi jo 1800-luvun lopulla vähäiseksi, kun Tukholman ohella Düsseldorf ja muutama muu saksalainen kaupunki sekä etenkin Pariisi nousivat suosituimmiksi kohteiksi taiteilijoiden keskuudessa. Yhteydenpito suomalaisten ja venäläisten taitelijoiden sekä kulttuurialan toimijoiden välillä kuitenkin säilyi.

Venäläisen taiteen avantgarde-suuntaus huomattiin myös Suomessa. Helsingissä, Salon Strindbergillä järjestettiin 1916 "Venäläinen näyttely" ja Wassily Kandinskyn taidenäyttely. Vastavuoroisesti suomalaisen taiteen näyttely, taiteilijoiden Tyko Sallinen ja Juho Rissanen toimiessa komissaareina, oli esillä Pietarissa seuraavana vuonna.

Nimeään useamman kerran vaihtaneessa Pietarissa kävi opiskelemassa 1900-luvun alkupuolella monia taiteilijoita. Silloisen Petrogradin Taiteen edistämiskoulussa opiskeli Ina Behrsen (myöh. Colliander, 1905-1985), joka oli syntynyt kaupungissa, mutta muuttanut nuorena Suomeen. Lappilainen taiteilija Reidar Särestöniemi (1925-1981) opiskeli Leningradissa vuosina 1956-1959. Repin-instituutissa eli Pietarin Taideakatemiassa suoritettujen opintojen ohella Särestöniemeen tekivät vaikutuksen Eremitaasin taidekokoelmat ja ikonitaide.

2000-luvulla

Nykyään melko harvan suomalaisen taideopiskelijan tie vie Venäjälle, mutta opiskelijavaihtoa on toki edelleen, samoin muuta yhteistyötä taideoppilaitosten, taiteilijoiden sekä taidemuseoiden kesken. Esimerkiksi Kuvataideakatemia tekee yhteistyötä muun muassa taideyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamassa ARTSMO-verkostossa (Finnish-Russian Student Exchange Programme).