Lähteillä

Kotimaisten taiteilijoiden opintojen tukeminen alkaa: Erik Johan Löfgren

Suomen Taideyhdistyksellä oli edessään suuri työsarka, suomalaisen taide-elämän luominen. Taiteen opetus oli maassa alkutekijöissään, eikä taiteilijoitakaan juuri ollut. Yhdistys katsoikin, että sen oli ryhdyttävä tukemaan ja kouluttamaan tulevia kotimaisia taiteilijoita ja sitä kautta luomaan suomalaista, korkeatasoista taidetta. Ensimmäisinä vuosinaan yhdistys otti itselleen muutaman suojatin, joita se tuki taloudellisesti taideopinnoissa. Ensimmäinen heistä oli Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa jo tuolloin opiskellut Erik Johan Löfgren, jota myös Turkuun vuonna 1830 perustetussa piirustuskoulussa opettanut hovimaalari Robert Wilhelm Ekman suositteli. Löfgren sai ensimmäisen stipendin vuoden 1847 alussa ja pysyi tuettujen joukossa useita vuosia.

Kolme uutta suojattia

Tarve suomalaisen taiteilijakunnan kasvattamiseen oli niin suuri, että tukipäätöksien tekemiseen ei vaadittu välttämättä Ekmanin kaltaista suosittelijaa tai jo aloitettuja opintoja. Yhdistys otti 1847 siipiensä suojaan myös toisen nuorukaisen, Fredrik Wilhelm Nikanderin. Tukipäätös syntyi yhdistykselle lähetetyn paperileikkaustyön pohjalta. Se herätti toiveen, että Nikanderin taiteelliset taipumukset pystyttäisiin koulutuksella jalostamaan täyteen taiteilijuuteen.

Seuraavana vuonna yhdistyksen johto kutsui Helsinkiin Lapväärtistä kotoisin olleen maalarinkisälli Herman Adrian Barkmanin, jota yhdistykselle suositteli kuvernööri Federley Vaasasta, jossa Barkmaninkin tuolloin asui. Kuvernöörin mukaan kisällillä oli ”erittäin lupaavia lahjoja” taiteen alalla. Taideyhdistys myönsi hänelle vapaaoppilaan paikan upouudessa, samana vuonna perustetussa piirustuskoulussaan sekä kuukausittaisen rahallisen avustuksen.

Jonkin ajan kuluttua yhdistys hankki neljännenkin suojatin, maalarinkisälli Johan Henrik Asplundin, joka Barkmanin tavoin pääsi taiteilija Berndt Abraham Godenhjelmin oppilaaksi Taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsingissä. He ovat kumpikin Godenhjelmin helmikuussa ja toukokuussa 1849 laatimissa piirustuskoulun ensimmäisissä oppilasluetteloissa. Asplund ei kuitenkaan ole niihin merkitty vapaaoppilaana. Yhdistyksen asiakirjoissa ei ole tietoa siitä, miten Asplund löydettiin.

Toiveet eivät toteudu

Yhdistys tuki ensimmäisiä suojattejaan muutaman vuoden ajan. Löfgreniä lukuun ottamatta he eivät pystyneet vastaamaan asetettuihin suuriin odotuksiin. 10-vuotiskertomuksessaan maaliskuussa 1856 yhdistyksen johto myönsi epäonnistuneensa tässä kokeilussaan.